Nickel Wound

Uskallauduin ulos tarpomaan tuonne alennusmyynnin jälkeiseen eteläsuomen hienoon paskasäähän. Kävin viimeisillä rahoillani ostamassa yhden, todellakin, YHDEN kitarankielen. Uudessa ‘hienossa’ musiikkiliikkeessä se tietysti maksoi puolet koko setin hinnasta vaikka olikin vain Daddarion sekä akustisiin että sähkökitaroihin sopiva paska. Nyt voi tyytyväisin mielin keitellä taas kaurapuuroa senkin edestä.

Puhelin otti ja ihan tavallisessa arkisessa tilanteessa alkoi valitella sim-korttia. Tuuria mukana vissiin tässäkin surkeassa maailmassa että joululomilla sain toisen samanlaisen luurin varalle. Nyt toisesta runko vanhoihin vermeisiin ja ainoastaan osa numeroista ja viestit ovatkin sitten edellisessä tallella. Saa nyt nähä miten tämänkin sekasotkun korjaa.

Viikonloppukin meni niin mukavasti että yhdestä keikasta palautuminen ei ihan parissa päivässä onnistunut.. Fyysisiä ja henkisiä arpia on kertynyt taas aivojen sisälle ja ulos muutamia lisää. Tuntuu että sitä ihminen on jo tässä pienessä elämässään kokenut enemmän kuin monet koko elämässään ja silti olisi vielä niin helvetin monta reissua tekemättä. Jollain keinolla sitä vaan jalat pysyy maassa ja paska lentää. Hyvät ja vittumaiset talvet vaan kaikille muillekkin!